maanantai 27. elokuuta 2012

Tunnelmia ravintolapäivästä - kuinkas sitten kävikään?

"Puitteiden ollessa valmista ja piirakat aseteltuna lautasille ravintolan "ovet" aukaistiin."

Jo parina edellisenä ravintolapäivänä on kovasti tehnyt mieli jonkunlainen tempaus järjestää, ja alustavia, melko varteenotettaviakin suunnitelmia pop-up -ravintolaan on ollut. Lopulta kuitenkin aina rohkeus ryhtyä hommaan on puuttunut.

Tämänkertaisen ravintolapäivän kohdalla vatvomiseen tuli stoppi, kun minua pyydettiin kolmen muun ruokabloggaajan seuraksi perustamaan piirakkakahvila. Porukalla oli mukavampi ja helpompi osallistua tapahtumaan. Päätös oli siis helppo tehdä ja pian oltiinkin täydellä tohinalla suunnittelemassa Neljän piirakan tähden -ravintolan ja tarjoilujen yksityiskohtia.

"Pian saimmekin myydä ei-oota."

Kuukauden verran hommaa pähkäiltiin ja suunniteltiin. Pidettiin palavereja, keskusteltiin netin välityksellä ja kukin tahoillaan hioi oman myyntiartikkelin reseptin sopivaksi. Tähän väliin voisin mainita, että "muutama" erilainen mustikkapiirakka on tullut leivottua tänä kesänä.

"Myös Louhisaaren juoma myytiin viimeistä pisaraa myöten."

Ravintolapäivän koittaessa saavuimme tapahtumapaikalle Kankaan tehdasalueelle. Mukava ihmisvilinä jo siinä vaiheessa hieman yllätti, mutta varsinainen yleisöryntäys koettiin myynnin alettua. Ja kappas, alle tunnissa koko homma oli ohi, jokaikinen piirakkapala myytiin. Pelko seuraavan viikon piirakkaähkystä oli osoittautunut turhaksi.

Arvio menekistä meni siis täysin metsään. Olo oli samaan aikaan onnellinen mutta toisaalta nolo, sillä turhan moni innokas asiakas joutui poistumaan tyhjin käsin. Onneksi tapahtumassa oli muitakin pop-up -ravintoloita mukana, eikä ihmisten ravintolakokemukset olleet yksin meidän piirakoiden varassa.

"Ihmiset silminnähden nauttivat tapahtumasta suotoisan sään vallitessa."

Paljon opittiin päivästä ja saimme hyvää kokemusta seuraavia mahdollisia tempauksia varten. Pidän tapahtuman konseptista todella paljon, tämä sekä asiakkaan että ravintoloitsijan näkökulmasta sanottuna. Sen vuoksi toivoisinkin ravintolapäivälle mahdollisimman pitkää ikää. Saapa nähdä miten kauan ilmiön suosio jatkuu.

Nostan hattua tapahtuman järjestäjille, tällaisia sunnuntai-iltapäivän viettomahdollisuuksia ei ole liikaa. Entisen tehtaan ympäristön hyötykäyttö kaupungilaisten iloksi tällä tavoin on mainiota, vaikkakin laiha lohtu siihen nähden, että iso työnantaja lopetti toimintansa.

"Kotiin ei tarvinnut viedä kuin typötyhjät rasiat."

Ravintolassa myynnissä olleista piirakoista tarkemmin täällä.

"Myytävät mustikkapiirakkapalat näyttivät tältä. Kuvan otti Tiia Lehtinen."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti